Luin eilen tutkimuksen. Se sanoi, että viime vuonna yli puolet meistä ei todellakaan päättänyt ottaa lomaa töistämme.
Kysymys: Ettekö usko, että on hullua, että monet meistä menevät töihin, vaikka meidän ei tarvitse olla siellä? Aikaamme olla rannalla, joka haudattiin hiekkaan tai kulkevat maan päällä, vietämme sen toimistossa, matkustelemme kirjoituspöydästä työpöytään, joka haudattiin paperityöhön.
Katso, tässä kaoottisessa maailmassa kaikki menee niin nopeasti. Olemme niin kiireisiä - näyttää siltä, että jokainen keskimmäinen nimi on "Multitask". Mutta nyt, nyt ennen kuin menet ja toimi kaikkein pyhimpiä, kuinka monta ylimääräistä välilehteä olet avannut tietokoneellasi juuri nyt?
Katso, meidän kaikkien on aika päästä eroon rodusta, perheestämme, ystävistämme mielenterveystemme takia, aika kelata, ladata ja liittää uudelleen - emme raportoi toimistolle sähköposteissa, joiden pitäisi olla uudelleenohjauksessa.
Elämä, hyvät naiset ja herrat, ovat hetkiä. Kukaan historiassa ei ole koskaan pystynyt pitämään kiinni yhdestäkään yksittäisestä sielusta. Etkä koskaan saa niitä takaisin. Katso, siellä on yksi!
Ei muuta, ei taaksepäin, ei DVD-juurivalikkoa siirtyäksesi edelliseen kohtaukseen. Kysy itseltäsi, kuinka monta matkaa olet melkein ottanut? Kuinka monta nähtävää olette melkein nähneet? Kuinka monta hetkeä olet kadonnut ajattelemaan seuraavaa? Ajattelevat, että kun saat tämän tai pääset sinne, ehkä se on paras?
Elämä on opettanut minulle, että kaikki, mitä meillä on koskaan, on "nyt". Mutta anna minun olla täysin selvää, en sano, että lopetatte työpaikkasi, vaikka tiedän, että ansaitset kuuden kuukauden loma kahdesti vuodessa.
Mutta entä pienet askeleet? Lyhyet matkat pitkillä tansseilla, ei häiriötekijöitä. Vietä aikaa perheen kanssa työtovereiden sijasta, meditaatiota pahenemisen sijaan. Vaihda näytönsäästäjiä auringonlaskuilla, Palm Pilotsilla palmuilla, jumittuneilla kopiokoneilla, en todellakaan vihaan juuttuneita kopiokoneita.
Elämässä arvokkain asia on hetkiä. Let's hyödyntää niitä ennen kuin ne katoavat. Katsotaan maailmaa, kun vielä voimme ja vaalia niitä, kun he ovat vielä täällä.
Koska kun elämämme on melkein ohi, ei ole merkitystä kuinka paljon rahaa teimme, tai tunteja, kun työskentimme, tai kertaa, jolloin saimme kuukauden työntekijää.
Mitä me katsomme takaisin ovat muistoja, joita olemme tehneet, tunteja, joita vietimme niiden kanssa, joita me rakastimme, ja olimme Kuukauden Isä, Vuoden Äiti, Elämän Elämän ystävä.
Loman pitäisi olla aika, jolloin menemme pois ja tulemme yhteen. Jälkeenpäin, ottakaamme koko lomamme ja luemme täydellisesti muistoja, jotka kestävät ikuisesti.
